Sunday, 20 November 2016

Lately in B&W


Olen viimeisen tunnin yrittänyt kirjoittaa tekstikenttään jotain koherenttia, mutta päätynyt poistamaan kaikki sanat. En ole päivittänyt yli kuukauteen mitään, syynäni sama vanha ongelma, joka tulee eteen joka vuosi tähän aikaan: marraskuu. En voi sietää tätä kuukautta ja joka vuosi se imee minusta aivan kaiken energian. Pimeys iskee päin näköä ja melkeinpä ainoa mielessä oleva asia on sänky ja untuvapeitto. Kaikki positiivisten ajatusten syöttäjät voisivat puolestani painua sinne, minne pippuri kasvaa ja antaa minun rauhassa velloa marraskuu-vihassani. 


Kamerani on ollut viimeisen viiden viikon aikana hyvin vähällä käytöllä. Noin kuukausi sitten se kuitenkin pääsi laukustaan, sillä olin tarjoutunut kuvaamaan ystäväni hääpäivän. En ole koskaan kuvannut noin tärkeää juhlaa, joten olin vähän hermona, varsinkin kun lokakuinen päivä näytti sään puolesta parastaan, eli jäätävää tuulta ja pilvistä taivasta. Päivä tuntui kestävän ehkä sekunnin, eikä aikaa kuvaamiselle meinannut jäädä juuri ollenkaan, mutta onneksi osa pikaisesti kuvatuista potreteista osoittautui aika kivoiksi!


Koska koherentti teksti tai yhden asian käsittely yhdessä tekstissä ei ole edellisen kahdeksan vuoden aikana ollut tämän blogin vahvuus, siirryn häistä ajatuksiin blogin tulevaisuudesta. Olen pohtinut, josko muuttaisin tämän blogini pelkästään matkablogiksi, sillä kameraan tulee tartuttua lähinnä silloin kun olen muualla kuin Helsingissä. Koska en kuitenkaan ole mikään oman elämäni Folke West, enkä matkustele neljää kertaa enempää vuodessa, tarkoittaisi se samalla noin neljää julkaisua vuodessa, mikä ei myöskään kuulosta kovin inspiroivalta.


Pitää pohtia asiaa. Marraskuu-vellontani on muuten aina välillä keskeyttänyt ajatus tulevasta talvilomastani. Säästelin kesälomapäiviä joulun tienoille ja vihdoin sain matkaseurani kanssa ostettua lennot Aasiaan. En ole koskaan käynyt sielläpäin ja matkakohteeksi valikoitui melkein vuoden veivaamisen jälkeen Malesia. Toivon ensikosketuksen Aasiaan olevan positiivinen ja odotan enemmän kuin innolla, että saan aloittaa uuden vuoden jossain muualla kuin räntäsateessa, 



Sunday, 16 October 2016

Syksyn viemää


Syksy on ollut itselleni aina kaikkein kiireisintä aikaa ja olen tavannut aloittaa silloin jotain uutta. Tälle syksylle ei osunut uutta kouluvuotta tai työpaikkaa - onnekseni jälkimmäisessä työt jatkuivat ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen päätyttyä jokunen viikko sitten. Uusi sopimus on myös määräaikainen ja ymmärtääkseni seuraavatkin tulevat olemaan ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen, mikä hankaloittaa elämää ehkä vähän, mutta työmarkkinoiden ollessa mitä ovat, en viitsi valittaa liiemmin silppusopimuksistani. 


Jotain uutta kuitenkin aloitin! Löysin ensimmäistä kertaa elämässäni työväenopiston kurssit, joista olin aiemmin kuullut vain satunnaisia kokemuksia. Ilmoittauduin kesällä kahdelle kokkauskurssille, jotka olen nyt käynyt. Ensimmäisessä opeteltiin tekemään aasialaisia kulhoruokia ja toisessa meksikolaisen keittiön tuotoksia. Fiilis opetuskeittiössä oli aivan samanlainen kuin yläasteen kotitaloustunnilla, tuoksuja myöten. Rakastin köksäntunteja ja ne olivat viikkojeni valopilkkuja, joten olin todella innoissani nyt yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aion ehdottomasti ottaa keväällekin jotain. 


Sain tänään jonkun ihmeen tehokkuuspuuskan ja sain hoidettua kesältä asti roikkuneita juttuja, kuten vanhojen vaatteiden kierrätykseen viemisen. Olen vihdoin tyytyväinen siihen, miltä vaatevarastoni näyttää, sillä kaikki mahtuvat käytännössä viiteen laatikkoon takkeja myöten. (Ok, kahta untuvatakkia en tuohon laske.) En ole lukenut Konmaria, mutta tavaran määrä pienessä kaksiossa on alkanut hajottaa suhteellisen paljon ja tavaran karsiminen on kuitenkin paremmin toteutettavissa kuin uuden asunnon metsästys.  


Uusi asuntokin kyllä kiinnostaisi, mutta en tiedä mitä mieltä uusi vuokranantaja tai pankkivirkailija olisivat määräaikaisesta työsopimuksesta. Nämä juuri ovat niitä käytännön ongelmia, joita olen pyöritellyt viime aikoina.



Monday, 26 September 2016

Portugal pt. II: Lisbon

Päätimme yhdistää Portugalin-matkalle kaksi kaupunkia, joista toisessa olimme jo olleet. Lissabon nousi pari vuotta sitten suosikkikaupunkieni joukkoon ja oli ihanaa päästä sinne uudestaan. Koska kaikki nähtävyydet oli jo koluttu läpi viime kerralla, keskityimme tällä kertaa ruokapaikkojen (lähinnä leipomoiden) metsästämiseen.


Itseäni kiinnosti syömisen lisäksi myös kaupungin tuhannet koristeelliset seinälaatat. Olin noin joka kolmannen talon edessä kamera tanassa hihkumassa mitä siisteimmille laatoille ja heilahtaneita laattakuvia löytyi kuvia läpikäydessä aika monta. 














Portugalissa tuorepuristetut mehut olivat kova juttu ja niitä oli joka kulmalla 2-4 euron hintaan. Tästä riehaantuneena vedin mehuja ehkä suositusten yli, mutta vetosin flunssaani.  


Viimeisenä päivänä kävelimme vahingossa sisään tällaiseen ruokamarkkinahalliin. Vaikeiden päätösten jälkeen otin itse viikunasalaatin ja valtavan valkkarilasin, joista sain maksaa yhteensä 7,50e.  Suomen ja erityisesti toissaviikon Sveitsin jälkeen Portugalin hintataso oli hämmentävän edullinen.  Maanantaina oli aika vaikea palautua jokapäiväisestä ulkonasyönnistä ja herkuttelusta arkiseen työpaikkaruokalan settiin.